Opiskelijan tie järjestelmäarkkitehdiksi
Olen Vaasasta kotoisin oleva tekniikasta innostunut järjestelmäarkkitehti. Oman akateemisen urani aloitin Vaasan yliopistossa syksyllä 2001 heti lukion jälkeen. Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen isänmaa kutsui asevelvollisuutta suorittamaan. Tämä oli hyvää aikaa miettiä tulevaa ja kerätä motivaatiota opiskeluun. Armeijan jälkeen motivaatio olikin huipussaan ja tietotekniikan opinnot sujuivat reipasta vauhtia. Ensikosketukseni nykyiseen työpaikkaani sain tehdessäni DI-työtäni osana tutkimushanketta, jossa mukana oli lukuisia Vaasan seudun yrityksiä, mukaan lukien Wapice.
Syksyllä 2006, DI-työn ollessa valmis ja papereita odotellessa oli aika punnita vaihtoehtoja, missä sitä voisi aloittaa ensimmäiset oikeat työt. Kun kuulin Wapicen etsivän tekijöitä, ei tarvinnut pitkään miettiä, vaan soitin Wapicen toimitusjohtajalle eikä aikaakaan, kun ensimmäinen työpäivä koitti ja urani Wapicella alkoi. Yhden päivän perehdytyksen jälkeen aloitin ohjelmistosuunnittelijana ensimmäisessä asiakasprojektissani. Uutta opittavaa oli paljon sekä teknologioissa että asiakasjärjestelmässä, mutta pian ne tulivat tutuiksi. Seuraavan projektin myötä aloin keskittymään Microsoftin teknologia-stackiin ja kokemuksen karttuessa sekä projektien vaihtuessa vastuuta alkoi tulla enemmän. Sain tässä vaiheessa ensimmäisen projektinkin vedettäväksi, joka toi haluttua vaihtelua toimenkuvaan.
Vuonna 2011 minulle myönnettiin vanhemman ohjelmistosuunnittelijan titteli ja vaikka työnkuva jatkui muuten samanlaisena, konsultoiva rooli vahvistui. Työn ohessa päätin myös syventää osaamistani ja suoritin useita Microsoftin sertifikaatteja liittyen mm. palvelupohjaisiin sovelluksiin, työpöytäsovelluksiin ja sovellusarkkitehtuureihin. Pohdin myös, olisiko tiimipäällikön rooli seuraava askel minun urallani. Tarkan mietinnän jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että haluan keskittyä nimenomaan teknisen asiantuntijan rooliin ja jättää myös projektipäällikön tehtävät vähemmälle.
Tiesin jo valmistuessani, että jatkuva oppiminen on tällä alalla menestymisen edellytys. Halusin kehittää itseäni ja mielenkiintoni kohdistui myös isompien järjestelmäkokonaisuuksien, parhaiden toimintatapojen ja erilaisten ratkaisumallien opiskelemiseen ja vuonna 2016 eteninkin Wapicella järjestelmäarkkitehdin rooliin. Wapicella vastuuta on aina ollut tarjolla niille, jotka ovat sitä valmiita ottamaan. Omassa tekemisessä olen aina halunnut olla käytännönläheinen, ns. hands-on -arkkitehti, joka ei ajaudu pelkästään pyörittelemään papereita.
Wapice-urani aikana minulla on ollut ilo toimia lukuisten eri asiakkaiden kanssa. Olen saanut olla mukana sekä toteuttamassa, suunnittelemassa että ohjaamassa erilaisia projekteja yksittäisistä työpöytä- ja web-sovelluksista aina hajautettuihin mikropalvelupohjaisiin ratkaisuihin ja kaikkea siltä väliltä. Teollisuuden kanssa työskennellessä ei ole myöskään harvinaista, että ratkaisuilla ohjataan myös laitteita, kuten robottia tai nosturia.
Vaikka taustani on vahvasti Microsoftin teknologia-stackissa, ei tänä päivänä voi eikä tarvitse enää pitäytyä tietyssä lokerossa. Asiakkaiden ongelmat pyritään aina ratkaisemaan parhain saatavilla olevin keinoin teknologiasta riippumatta. Juuri tämä ratkaisujen suunnittelussa kiehtoo minua. Ikinä ei ole vain yhtä mahdollista tapaa ratkaista ongelma. Haaste on tunnistaa mahdollisista ratkaisuista se asiakkaalle paras vaihtoehto senhetkisen tiedon valossa.
Toimenkuvani Wapicella on tätä nykyä monipuolinen. Olen usein mukana vetämässä työhaastatteluiden teknistä osuutta HR-tiimin apuna. Lisäksi projektitarjousten, työmääräarvioiden ja ratkaisuehdotuksien tekeminen ovat osa rooliani. Toimin myös Wapicen Microsoft-partneruuden vastaavana. Pääasiallisesti kuitenkin toimin edelleen suoraan asiakasprojekteissa suunnittelemassa ratkaisuja sekä toteuttamassa niitä. Parasta tässä työssä on päästä näkemään omien kättensä jälki toiminnassa suoraan asiakkaan toimintaympäristössä.
Tällä alalla ei koskaan ole valmis. Olivatpa projektit kestoltaan pitkiä tai lyhyitä, uutta opiskeltavaa löytyy aina niin teknologioissa kuin kaikessa sovelluskehitysprojekteihin liittyvissä toimintatavoissa ja menetelmissäkin. Tämä pitää työnkuvan mielenkiintoisena ja välillä työn ja harrastuksen raja onkin häilyvä.